IBLAND KÄNNER MAN SIG VILSEN



Joskus uuden äärelle tullessa tuntee olevansa eksyksissä. Saavut maaperälle jolla et ole ennen astellut. Olet jo oppinut että tällaisessa tilanteessa kannattaa harkita tarkkaan seuraavia askeleita, ettei joudu työskentelemään tarpeettoman paljon virheiden korjaamiseksi. 

Nyt minä seison siinä jännän äärellä jälleen kerran. Tarkastelen maaperää. En ole vielä ottanut askeltakaan. Hieman kokeillut vain. Tunnustellut. Maaperä on avara ja maastoa valtavasti. Mahdollisuuksia hirvittävän paljon. Aikaa vain on rajallisesti samoin kuin voimavaroja. Täytyy pohtia. Miettiä mikä on tärkeintä tässä tilanteessa? Kuinka monta askelta kannattaa ottaa mihinkin suuntaan ja mitä sieltä löytyy vai löytyykö mitään. 





MATKALLA JONNEKIN


Uuden luominen on aina matka jonnekin mitä ei vielä ole. Sinun täytyy ammentaa jo olevassa olevasta tiedosta ja etsiä uusia mahdollisuuksia. Jotakin pitää aina osata rajata pois ja jotakin voisi lisätä. Minkä verran laitan itsestäni energiaa mihinkin osa-alueeseen? Mitä haluan korostaa? Kenelle työ tulee? 

Tällä kertaa olen oudon ja vähän ärsyttävänkin asian äärellä. Mitä minä tiedän koneista? Sen tiedän että ne ovat hyödyllisiä, mutta kovaäänisiä ja haisevia. En tykkää koneista. Osaan kyllä käyttää niistä moniakin ja tykkään ajaa niillä, mutta en silti pidä niistä. Minulla on jonkinlainen viha/rakkaussuhde koneisiin ja se tuntuu todellakin tätä työtä suunnitellessani. 

Aiheenani on siis Ponssen Skorpioni seinävaate. Jos minä saisin päättää, olisi työ niin abstrakti ettei työstä heti katsomalta huomaa mitä se esittää. Kyseessä on kuitenkin tilaustyö, niin joudun nyt taistelemaan oman luovuuteni ja sen välillä mitä asiakas haluaa. 

Asiakas kyllä sanoi että minulla on vapaat kädet toteuttaa työ. Silti jokin minussa pakottaa tekemään työstä niin sanotusti esittävän kuvan. Se mitä mielikuvia ja värejä minulle Ponssesta nousee voi olla hyvin erilainen mitä asiakas haluaa. Tilanne vaatii kommunikointia.:)

Taidan nyt perehtyä vielä abstraktiin taiteeseen sekä muihin nykytaiteen muotoihin ihan vain rohkaistakseni itseäni kulkemaan omaa polkuani ja hakeakseni lisää inspiraatiota. Back up planina aion ottaa lisää selvää kuvanjäljennystekniikoista. Olen jo kokeillut muutamaa ainetta huonolla menestyksellä.  Kuvat eivät jäljentyneet kankaalle haluamallani tavalla. Olen harkinnut myös ulkopuolista tahoa kuvan kankaalle painamiseen. 

Ehkä teen kaksi työtä. Yhden asiakkaalle ja yhden itselleni omana versiona. 


INSPIRAATIOTA ELOKUVISTA


Jokin ajoi minut katsomaan tänään elokuvat Helene Schjerfbeckistä ja Tove Janssonista. Oli molemmat todella inspiroivia ja hyvin toteutettuja kuvia suomenruotsalaisten taiteilijoiden elämästä. Ei se huipuillakaan ole elämä sen helpompaa ollut eikä ole. Kaikilla ja kaikissa töissä on omat haasteensa. 

Täytyy sanoa että tämä luova prosessi kyllä vie todella paljon voimavaroja. Työ on mielessä taukoamatta. Jos en tietoisesti mieti, niin alitajunta jauhaa asiaa soramyllyn lailla.


 Yksi mikä luovan työn tekemisessä on usein haasteena myös on yksinäisyys. Molemmissa elokuvissa se tuli hyvin esille. Kukaan ei oikein voi nähdä sinne tekijän pään sisälle kuin tekijä itse. Tekijähän myös haluaa että teos on juuri prikulleen tekijänsä näköinen tuotos. Näin ollen luovan työn suunnittelussa ei oikein voi painia kuin itsensä kanssa. Ideoita ja tekniikkaehdotuksia voi toki ottaa vastaan ja keskustella aiheesta, mutta liikaa ulkopuolelta vaikutteita hakemalla töistä on vaarassa tulla kopioita. Ei siinäkään tietysti mitään pahaa ole, mutta jos haluaa luoda jotain uutta ja omannäköistä, on mentävä sinne oman itsensä sisään ja ammennettava sieltä suhteessa ulkomaailmaan. 

Vaikka saammekin kaikki vaikutteemme maailmasta itsemme ulkopuolelta jo syntymästä lähtien, on meidän jokaisen kokemusmaailma kuitenkin ihan ikioma, uniikki ja ainutlaatuinen.


RUOTSIA RUOTSIA

Innostuin pitämään ruotsinkielistä päiväkirjaa. Ei tule paljon ruotsinkieltä käytettyä nykyään joten ajattelin ottaa sen käyttööni jossakin muodossa. Siksipä otsikossakin oli hitunen ruotsia. Meidän kakkoskieltämme joka on niin samankaltainen ja kuitenkin niin erilainen englannin ja saksan kielten kanssa. Suurimmaksi osaksi tulee etsittyä tietoa englannin kielellä ja ruotsi ja saksa jäävät siten helposti varjoon. Ruotsi on minulle kuitenkin vahvempi kuin saksa ja siksi valitsin sen päiväkirjaani. Tosin saksan kielitaitoakin olisi mukava vahvistaa. Nyt on kuitenkin ensisijassa tämä tilaustyön suunnittelu ja toivon mukaan pääsen pian sitä valmistamaan. 

Tällaisia kuulumisia tänne. Etäopiskelu on muuten ollut minulle oikein sopivaa. Pystyn huolehtimaan taloistamme ja samalla vapauttaa mieheni levollisin mielin reissuhommiin. Autolla ajaminen vähenee huomattavasti ja säästyy aikaa sekä rahaa. 



Lämpimin terveisin Ruusa



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit